Skip to main content
Blogi

Alaselkäkipu by Dr McGill ja Dr Morgan, osa 1: epäspesifi alaselkäkipu

By 7.4.2021huhtikuu 22nd, 2021No Comments

Alaselkäkipu by Dr McGill ja Dr Morgan, osa 1: epäsesifi alaselkäkipu

Muutama vuosi sitten eräs arvostetuimmista kiropraktikoista maailmassa, Dr William Morgan, haastatteli erästä arvostetuimmista alaselkäkivun ja biomekaaniikan tutkijoista, Dr Stuart McGilliä. Molemmilla on niin huikea ansioluettelo, että ajattelin kirjoittaa muutamia heidän mietteitään liittyen alaselkäkipun, joka koskettaa meitä kaikkia jossain määrin elämämme aikana. Lopussa heidän tarkempi esitttely. Monilla alaselkäkipu on matkassa mukana vuosikymmeniä, osan se vie jopa sairaseläkkeelle tai keskeyttää rakkaan urheilulajin harrastamisen.

Non specific low back pain (NSLBP), eli suomeksi epäspsesifi alaselkäkipu on termi jota käytetään paljon alaselkäkipun liittyen. Suomessa se kategoroidaan alaselkäkipu kolmeen luokkaan käypähoitosuositusten mukaan:

  1. Epäspesifiset selkävaivat: pääosin selän alueella ilmenevät oireet, joiden yhteydessä ei todeta viitteitä vakavasta sairaudesta tai hermojuuren toimintahäiriöstä.
  2. Hermojuuren toimintahäiriö, johon viittaavia oireita ovat alaraajaoireet (iskiasoire, katkokävely)
  3. Mahdollinen vakava tai spesifinen selkäsairaus. Syövän etäpesäkkeet voivat olla syynä selkäkipuun. Sisäelinten syöpä saattaa oireilla myös selkäkipuna. Spesifisiä syitä ovat muun muassa selkärankareuma ja oireileva nikamasiirtymä.

Näin ohjeistetaan yleisesti epäspesifistä alaselkäkivusta:

  • Äkillinen alaselkäkipu on erittäin tavallinen eikä tästä tule huolestua.
  • Mikäli ei ole tietoa tapaturmasta tai viitettä vakavasta sairaudesta, toipuminen vie yleensä päiviä tai enintään viikkoja. Joillakuilla oireet kuitenkin voivat pitkittyä.
  • Pysyviä lihasheikkouksia ei jää. Kivun uusiutuminen on tavallista, mutta tällöinkin paranemistaipumus on useimmiten hyvä.
  • Fyysinen aktiivisuus on hyödyllistä ja liiallinen lepo haitallista. Kohtalainen harjoitteluun liittyvä kipu ei ole merkki haitallisuudesta.

Näin kuvataan manulaaliterapian osaa asian hoidossa. Selkäkipu jaetaan kolmeen vaiheeseen riippuen sen kestosta, akuutti 0-6vk, subakuutti 6-12vk ja krooninen 12vk. Huomautan että kaikessa puhutaan vain kivun poistamisesta, ei edes muusta.

Akuuttivaihe:

  • Hieronnan vaikuttavuudesta akuutissa selkäkivussa ei ole näyttöä.
  • Manipulaatio ei ole akuutissa selkäkivussa vaikuttava hoitomuoto.
  • Manipulaation vasta-aiheet ovat: selkärankaa pehmentävät prosessit, selkärankareuma, hermojuurioireisto ja kliinisesti todettu neurologinen löydös, vaikea-asteinen nikamasiirtymä, tuore vamma, lisääntynyt verenvuototaipumus
  • Lannerangan manipulaatio on asianmukaisesti annettuna yleensä turvallinen hoito, mutta yksittäisiä vakaviakin komplikaatioita, kuten cauda equina -oireyhtymää, on kuvattu.
  • Lannerangan vetohoito ei ole vaikuttavaa alaselkä- tai iskiaskivussa.

Subakuutti:

  • Pitkittyneessä selkäkivussa manipulaatio hoidon vaikuttavuus on samanveroinen kuin yleislääkärin tavanomainen hoito
  • Selän hieronta vähentää subakuuttia alaselkäkipua ja parantaa toimintakykyä etenkin yhdistettynä terapeuttiseen harjoitteluun ja ohjaukseen. Pelkän hieronnan vaikutus on kuitenkin lyhytaikainen.

Krooninen:

  • Kroonisessa selkäkivussa manipulaatiolla on saman verran vaikutusta kuin yleislääkärin tavanomaisella hoidolla, kipulääkkeillä, fysioterapialla, terapeuttisella harjoittelulla tai selkäkoululla

Näistä voi päätellä, että esimerkiksi yliopistokoulutetun kiropraktikon ammattitaidoillani en voi oikeastaan yhtään auttaa alaselkäkipupotilaita, kivun kaaren kaikissa kolmessa vaiheessa…joskus saatan olla jopa vaarallinen ja haitaksi…eikö ole mielenkiintoista…minusta tietysti kovin surullista, mutta näin lääkäreitä opetetaan ja näin ihmisiä ohjataan.

Tiedot löytyvät täältä: Alaselkäkivun käypähoitosuositukset  Nämä kannattaa kaikkien selkäkipujen kärsijöiden lukea niin ymmärtää miksi saa vain tiettyä hoitoprotokollaa. Mainitaan vielä, että käypähotojensuositusten tekijöissä ei löydy yhtään manuaaliterapian ammattilaista.

Eli kun lääkäri on poissulkenut hermojuurentoimintahäiriön ja mahdollisen vakavan selkäsairauden (esim syöpä) luokitellaan kaikki muut selkäkivut tämän epäspesifin alaselkäkipukategorian alle. Siis suurinosa kaikista selkäkivuista. Käytännössä poissulkeva tutkiminen tarkoittaa refleksien testauksen ja tarvittaessa magneettikuvan katsomisen. Siinä se. Diagnoosiksi kirjoitetaan M54, selkäkipu tai M54,9, määrittämätön selkäkipu,

Tästä päästään asiaan, eli ihminen joka on maailman johtava alaselkäkivun tutkija sanoo ensimmäisenä:

”Ei ole olemassa epäspesifiä alaselkäkipua”

Oletko kuullut, että jokin muu asia diagnosoidaan epäspesifinä? Esimerkiksi epäspesifi polvikipu tai korvakipu?

Jos et tee riittäviä ja kattavia tutkimuksia ja osaa yhdistää niitä, potilaan tarinaan, et osaa diagnosoida, tulkita magneettikuvia ja päätyä oikeaan syyn lähteeseen. Alaselkäkipu on erittäin spesifi. Syitä alaselkäkipuihin on monia eli puhutaan hyvin heterogeenisestä kivunaiheuttajasta. Huolellisen tutkimuksen avulla voidaan saada mahdollisimman hyvin selville: Kivun syyn lähde ja sitten miettiä oikeat hoidot ja kuntoutus.

Suurin osa tehdyistä alaselkäkipututkimuksista lasketaan tähän NSLBP kategoriaan, joten RCT tutkimukset (randomise controlled trials, satunnaistettu vertailukoe), eivät koskaan kehity oikeaan suuntaan, vaan lähes kaikki mahdolliset alaselkäpotilaat laitetaan samaan koriin. Tutkimukset tarvitsisivat siis paljon eri alakategorioita, voidakseen kehittyä ja antaa toimivampaa tietoa.

Itse en ole nähnyt kahta samanlaista alaselkäpotilasta. Eri potilailla voi olla diagnoosina välilevyn pullistuma oikealla L5/S1 välissä, joka aiheuttaa iskiaksen ja heijasteita jalkaan, mutta jokaisella se ilmenee eri tavalla. Heidän selkärankansa, fyysisen kuntonsa, lihaksiensa toiminan, ikänsä, työnsä, muiden sairauksien tai elämän tilanteen takia, ovat ihan erilaisia. Heitä täytyy siis hoitaa myös eri tavalla. Ei ole kahta samanlaista reseptiä minun työssäni. On samankaltaisuuksia, mutta ne pitävät muokata potilaan mukaan.

Suurin ongelma johon Dr McGill on törmännyt on seuraava: potilaita ei tutkita kunnolla!

Tässä on usein isoin ongelma se, että suurimman osan alaselkäkipupotilaista näkee lääkäri ja lääkärin tietotaito tutkia tai hoitaa alaselkäkipupotilaita on todella vähäinen. Aikaa on myös rajoitettu koko ajan lisää. Kun Dr McGill alkoi tutkia potilaita hän varasi aluksi aikaa kaksi tuntia. Myöhemmin hän varasi kolme tuntia, joista tunti oli pelkästään haastattelua ja potilaan elämän ja kehon rasitusten ja toistuvien tapojen läpikäymistä ja tunnistamista. Potilaan haastattelun Dr McGill nostaakin tärkeimmäksi. Itse olen samaa mieltä.

Tutkimuksia ja kehoa täytyy testata eri asennoissa ja monin eri tavoin. Vain näin voidaan päästä käsiksi todennäköisiempään oikeisiin kivun lähteisiin ja löytää syitä miksi keho ei parane. Vasta sitten voidaan tehdä oikeita hoitoja. Tämä on tärkeää varsinkin alaselkäkivun kanssa, koska kivun aieuttajia ja toiminnallisia ongelmia voi olla monia.

Clinical Mastery on taito joka tulee vain kokemuksen kautta. Kliinisesti taitava hoitaja osaa haastatella, testata, tutkia ja tulkita magneettikuvat oikein. Näin saadaan todennäköisemmin suunta oikeille hoidoille. Muistetaan, että moni asia voi helpottaa kivun hallitsemisessa, esim. tulehduskipulääkkeet, mutta syitä tai tarvittavia kehon toimintaa korjaavia hoitoja tai harjoitteita se ei tee.

DDD (degenerative disc disease) Eli välilevyn rappeuma tai kuluma on usein löydöksenä magneettikuvan lausunnossa. Usein vielä etuliitteen kanssa: normaalia ikään liittyvää kulumaa…tähän olen törmännyt kovin useasti. Välilevyjen kulumaprosessia ja siihen liittyviä kivun eri vaiheita ei osata tutkia ja tulkita potilaalle oikein. Dr McGillin mielestä DDD on itsessään ihan turha tieto jos diagnoosia tekevä hoitaja ei osaa yhdistää potilaan haastattelussa, testeissä ja tutkimuksissa löydettyä löydöksiä. Jos ei tätä osaa ei osaa koskaan kertoa missä potilas oikeasti menee ja miksi esim. välilevyt ovat siinä kunnossa mitä ovat ja miten ne voivat vaikuttaa hänen kipuihinsa. Näiden tietojen päälle voidaan rakentaa oikeimpia hoitoja.

Ihminen oppii hyvin elämään kivun kanssa ja ”kiertämään kipua”. Urheilijat ovat Dr McGillin mielestä hyvä esimerkki tästä. Usein heillä on jokin vaiva, mutta heidän täytyy silti treenata tai kilpailla. Se ei ole tietenkään hyväksi pitkässä juoksussa ja parempi on jos kivusta ja sen läheistä saadaan ymmärrys ja oikeilla hoidoilla saadaan kipu hallintaan. Samoin kotiäidin joka hoitaa pientä lastaan. Kivuttomalla selällä homma hooituu paremmin on se sitten jääliekon peluu tai lastenhoito.

Video, jossa Dr Morgan haastattelee Dr McGilliä vuonna 2019.

 

Dr William Morgan DC bio

William Morgan asuu ja työskentelee vaimonsa ja perheensä kanssa Washington DC: n alueella. Hän työskentelee fyysisen lääketieteen ja kuntoutuksen osastolla suuressa ja tunnetussa sairaalassa Bethesdassa, Marylandissa. Hänellä on valtakirjat viidessä sairaalassa ja hän toimii konsulttina Yhdysvaltain hallituksen hallituksen terveysklinikoilla Washingtonissa ja hoitaa kansallisia johtajia.

Hän on toiminut konsulttina Valkoisessa talossa, Veteraanihallinnossa, Yhdysvaltain laivastossa ja Yhdysvaltain armeijassa. Tohtori Morganilla on tiedekunnan lisämääräyksiä korkeakouluissa. Hän on professori New York Chiropractic Collegessa ja apulaisprofessori F Edward Hébertin lääketieteellisessä koulussa. Lisäksi hän toimii kahden voittoa tavoittelemattoman järjestön hallituksessa.

Morgan on Yhdysvaltain merivoimien akatemian jalkapallojoukkueen kiropraktikko. Sotilaspalvelun veteraani, hän on palvellut Naval Special Warfare One -yksikössä, Marine Corps Recon, ja Mobile Dive and Salvage -yksikössä.

Tohtori Morgan on 1985 valmistunut Palmer College of Chiropractic-Westistä. Monien muiden palkintojen lisäksi hän on saanut American Chiropractic Associationin vuoden kiropraktikkopalkinnon. Hän on ollut esillä myös CCN.com-sivustossa, ja Washington Post on haastattellut häntä. Morgania on julkaistu laajasti ja se matkustaa ympäri Yhdysvaltoja ja ulkomaita puhuen manuaalisista hoitomenetelmistä ja levyvammojen konservatiivisesta hoidosta.

Dr Stuart McGill bio

Tohtori Stuart M.McGill on emeritusprofessori Waterloon yliopistossa, jossa hän oli professori 30 vuotta. Hänen laboratorio- ja kokeellinen tutkimusklinikkansa tutki selkäkipujen syy-mekanismeihin liittyviä kysymyksiä, kuinka selkäkipuja kärsivät ihmiset voidaan kuntouttaa ja parantaa sekä vammojen sietokykyä että suorituskykyä.

Hänen neuvojaan kysyvät usein hallitukset, yritykset, lakiasiantuntijat, lääketieteelliset ryhmät sekä huippu-urheilijat ja -ryhmät ympäri maailmaa. Hänen työnsä tuotti yli 240 vertaisarvioitua tieteellistä aikakauslehteä, useita oppikirjoja ja monia kansainvälisiä palkintoja. Hän ohjasi yli 37 jatko-opiskelijaa tällä tieteellisellä matkalla. Tänä aikana hän opetti tuhansia lääkäreitä ja lääkäreitä ammatillisen kehityksen ja jatkokoulutuskursseilla ympäri maailmaa.

Hän jatkaa Backfitpro Inc:n tieteellisenä johtajana. Vaikeat selkätapaukset lähetetään hänelle säännöllisesti kuulemiseen.

Tervetuloa hoitoon! Hoidetaan syitä, ei vain oireita!